Ravintorasvoja ja elämän suolaa

Työmatkojen parasta aikaa eivät ole keskiaikaisen kellariravintolan rasvaa tirisevät ja oluessa uivat ravintolaillat.

Useimmiten työmatkapäivät ovat pitkiä. Varsinkin vieraassa maassa kulkiessa kuuluu kohteliaisuussääntöihin puolin ja toisin  istua isäntien tai vieraiden kanssa yhteinen illallinen.

Illalliset ovat työhön oleellisesti kuuluvaa sosiaalista elämää, joka kuitenkin venyttää loputkin vuorokauden tunnit yhteistyön alttarille.

Työasiat on hoidettu ja on aika tutustua, kenen kanssa töitä tehdään. Illalliset ovat työhön oleellisesti kuuluvaa sosiaalista elämää, joka kuitenkin venyttää loputkin vuorokauden tunnit yhteistyön alttarille.

Mahdollisuuden tullen, yksin matkatessa, vaihdan illan ravintolassa kevyempään iltapalaan, juoksulenkkiin tai ylipäänsä elämän ihmettelyyn.  Vieraalla paikkakunnalla on hauska haistella ihmisten elämänmenoa. Se on herkkua, johon työmatkoilla  harvoin jää aikaa.

Koska päivät usein venyvät iltaan saakka, ovat aamut usein työmatkojen parasta aikaa.

Olin hiljan reissussa Saksan teollisuuden kultamailla, Ruhrin alueella. Toisen matkapäivän aamusta jäi muutama tunti aikaa ennen liikkeellelähtöä.

Aamiainen ja ulos. Aamupalat ovat matkalla muotoutuneet kotoisen askeettisiksi. Alkuaikoina työmatkojen hotelliaamiaisista tuli otettua kaikki irti. Jos joku kerran valmistaa pekonia, munaa ja lettuja heti aamuksi, niin onhan se käytettävä hyväksi. Nykyisin riittää sama kuin kotona — puuro tai jogurtti, mehu ja tee, kenties yksi leipä.

Kotoisen pakkaskelin sijasta Müllheim:ssa lämpötila oli mukavat plus yhdeksän astetta. Villapaita päällä Ruhr-joen rantaa hiljalleen kävellessä mieli rauhoittui.

Matkaa Saksasta Suomeen ei loppujen lopuksi ole paljon, mutta kevät on jo pidemmällä. Ilma tuntuu lempeältä.

 

Kaupunki heräilee, puutarhassa kukkivat  jo narsissit. Jonkin minulle tuntemattoman puun kukat ovat nupulla.

Ihmiset ympärillä matkaavat töihin ja kouluun. Edellisen illan wienerschnizel ja kyytipojaksi nautittu olut löytävät viimein kehossa oman paikkansa. Minä otan aikaa ja rauhoitun.