35 780 tiikeriloikkaa Lontoossa

Pitkä viikonloppu Lontoossa. Käytännössä yksi lauantaipäivä aikaa tsekata saarivaltion pääkaupunki. Perjantai-iltana duunipäivän jälkeen koneeseen kohti Heathrown kenttää, express-junalla Karhuherra Paddingtonin asemalle ja lentolaukkua perässä raahaten Hydeparkin kupeessa sijaitsevan hotellin edulliseen kellarilukaaliin.

Ensimmäisenä iltana ei majoittumisen jälkeen jaksanutkaan sitten muuta kun iltapalan ja pikaisen tutustumisen lähipubiin. Saavuimme iltaoluelle ja siiderille juuri ennen sulkemisaikaa. Oli mielenkiintoista seurata, kuinka vaikeaa Englantilaisen pubin sulkeminen voi olla. Lämpimänä syysiltana ovi on auki kadulle ja virta sisään tuppaa jatkuvasti oleman vilkkaampaa kuin ulospotkittujen määrä.

Työreissulla Tanskassa vanha tuttavani suositteli minulle ehdottomasti käyttämään hyväksi Lontoon hyvin toimivaa ja kattavaa metroverkkoa. perjantai-iltana ennen unille käymistä mietimme lyhyesti, mitä haluamme nähdä. Kohteet näyttivät kartalla muodostavan mukavan lenkin. Maan alla puolet kaupungin fiiliksestä jäisi kokematta, joten päätimme aamulla laittaa tossua toisen eteen.

Tällä kertaa löytyi tasapaino monella reissulla mieliharmia aiheuttaneeseen kuvioon. Katri kuvaa paljon ja mielellään hakee kuvakulmaa useammastakin suunnasta. Mikon malttamattomana etenevä matkatahti tuntuu hoputtamiselta hetkestä tunnelmaa hakevalle.

 

Lontoo taisi olla ensimmäinen retki, jossa Katri ei tuntenut itseään hoputetuksi. Siitäkin huolimatta, että Mikko edelleen pomppi tiikeriloikkia ympäriinsä ja haahuili pikkuhiljaa eteenpäin. Katri rauhassa kuvasi sen mitä halusi. Mikko teki ympyrää tai istuskeli odottamassa. Sitten mentiin yhdessä eteenpäin.

 

Päivä Lontoossa kulki mainiosti. Välillä tutkittiin katuja eteenpäin kulkien mutkitellen suurin piirtein kohti seuraavaa rastia. Tärkeää ei niinkään ollut päämäärä, vaan matka. Lontoota tuli nähtyä monesta eri kulmasta, monen kahvilan ja eväspaikan kautta.

 

Molemmille sykähdyttävin turistikokemus taisi olla Baker Street 221b. Ei välttämättä sisältönsä puolesta, vaan ihan vain tuon nimekkään osoitteen ansiosta. Kaupungin kaduista mieluisimmat olivat Sohon vanhat alueet. Niiden tunnelma on aivan eri luokkaa kuin Lontoon modernimman puolen.

Lauantai-illan loppua kohden Mikonkin pomput kyllä pikkuhiljaa hyytyivät. Lontoota tuli nähtyä tallaten lähes kaksikymmentäkahdeksan kilometriä. Ihan paras tapa päästä kiinni kaupungin tunnelmaan, vaikka jalat taisivatkin molemmilla olla vähintäänkin toista mieltä.

Note to yourself. Päätimme, että ennen seuraavaa reissua etsimme itsellemme jostakin toimivat kaupunkivaelluskengät. Kävelyyn toimivat buutsit, joiden ulkonäkö kelpaa kaupungin kaduille. Kevyet ja käveltävät – saa nähdä löytyykö, vai jääkö haaveeksi.