Mennyt kolmen viikon reissu Italiassa tuntui olevan koko matkaseurueen mielestä paras loma, mitä olemme koskaan tehneet. Asia ilmeni, kun kyselimme koko matkakomppanialta tuntemuksia ja ajatuksia reissuun liittyen. Miksi ihmeessä kaikki muut lomat jäivät juuri tämän matkan varjoon?
”Tämä loma oli rento”, tuumasivat matkassa mukana olleet tyttäret. Rento? Mitä ne muut lomat ovat sitten olleet?
Tähän lomaan mahtui kuitenkin hengästyttävä määrä vaihtelevaa tekemistä rantalöhöilystä shoppailun ja trekkauksen parissa, mutta ehkä ensimmäisen kerran omassa lomahistoriassamme osasimme myös aikatauluttaa itsellemme muutaman luvallisen löhöilypäivän. Tämä porukka ei oikein koskaan ole osannut koskaan lomalla vain olla.
Tosin on pakko todeta, että kotona oleilu näyttää onnistuvan varsin hyvin pitkien arkipäivien jälkeen. Silloin olohuoneessa mötköttää kasa erimittaisia raajoja ja näytöllä välkkyy loputtoman ajan ”hymmymmyy” eli How I met your mother – sarja.
Toinen ero on se, että teimme jokainen ehkä keskimääräistä enemmän kompromisseja. Korkeanpaikankammoinen siedätti itseään vuoristopoluilla oikein urakalla. Matkanjohtajaksi nimetty isäntä pyrki puolestaan aktiivisesti huomioimaan reittivalinnoissa sen, ettei pelkokertoimen tarvitsisi olla kokoaikaisesti punaisella puolella. Ei, vaikka alkuosa matkasta lomailtiinkin Pohjois-Italiassa. Shoppailukin saatiin sujumaan suurin piirtein sovussa, kun vain muistettiin syödä ajoissa. Nälkäinen ihminen ei ole mukavaa seuraa.
Matkavauhdin säätäminen oli myös iso asia. Nuoremmat oravat pystyivät kiipeämään kukkuloille tuplavauhtia verrattuna hitaimpaan köntykseen. Köntys osasi lopulta antaa oravien pomppia varsin kaukanakin. Nuoriso puolestaan malttoi välillä odotella. Matkaa on kuitenkin mukavampi taittaa yhtä jalkaa, eikä niin, että köntys kipittää hiki puserossa ja marmattaen kaikkien perässä.
Jälkikasvun suurimmat kompromissit koskivat kuitenkin nukkumista. Aamu-uninen ylitti itsensä mönkimällä sängystä ylös keskimärin kolme tuntia aiemmin ja aamuvirkut puolestaan malttoivat melkein kunnialla odottaa unikeon virittymistä aktiivisuustaajuudelle. Aamuvirkut illantorkut vastaan iltavirkut aamu-uniset samassa makuuhuoneessa olivat myös oma lukunsa.
Onneksi Italian aamuista voi nauttia monella tapaa. Mikä on parempaa kuin aamuvirkun nopea piipahdus hakemaan focacciaa leipomosta ja tuoreita hedelmiä fruttariasta? Unikeko puolestaan saa herää kahvin ja tuoreen leivän tuoksuun. Ihmisten hyväntuulinen energia tarttuu. Ero kotoisiin arkiaamuihin on melkoinen.
Loma on silti lomaa. Silloin velvollisuudet työn, opiskelun, perheen, puutarhanhoidon, marjastamisen, siivoamisen, laskujen maksun, kaupassa käynnin, ajattelemisen, harrastusten ja muiden pakollisiksi miellettyjen toimintojen osalta ovat paussilla.
Kumma kyllä lomalla airbnb-kämpän kevyt siivous asunnon vaihtamisen yhteydessä, reissupyykkien peseminen tai lähes päivittäinen kaupassa käyminen ei tuntunut velvollisuudelta. Lähinnä vain yhdeltä etapilta ennen seuraavaa kivaa asiaa. Jostain syystä lomalla niin sanotut rutiiniasiatkin tehtiin porukalla. Kenelläkään, edes löhöilyä kaipaavilla, ei aktivoitunut arkimarttyyri-toiminto päälle.
Lomamoodi sopisi ohjelmoitavaksi arkeenkin. Sehän vaatisi vain toisten tasapuolista huomioimista, sopivaa rentoutta, vaihtelevaa tekemistä ja positiivisia ajatuksia.
Ei nyt kuitenkaan liioitella!
Our Walkabout Blog 
Moi, rivien välistä voi ulkopuolinenkin lukea kuin onnistunut matkanne olikaan, Kiitos että olen saanut olla ”vähän mukana”. 🙂
TykkääLiked by 2 people